Päätin suorittaa aikaisen kevätsiivouksen tietokonelaitteistolleni, ja yhtenä operaationa oli tietenkin näppäimistöjen puhdistaminen. Amiga 1200:ni näppäimistön päätin aikaisemman näppäinhattujen pyyhkimisen sijasta pestä kokonaan käsisuihkulla. Tämä vaikutti turvalliselta ratkaisulta, kun näppäimistön sisällä (parin tusinan pienen ruuvin takana) on piirilevyn sijaan pelkkä johtimilla koristeltu muovikalvo.

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että vaikka näppäimistö oli avoinna pesun jälkeen muutaman tunnin ja pyyhin johdinkalvon vielä huolella enkä edes hävittänyt ainuttakaan niistä pienistä ruuveista, sisälle kertynyt kosteus pääsi tekemään tepposiaan käytössä. Ensin kaikki tuntui toimivan hyvin, mutta yksi kerrallaan näppäimet alkoivat reistailla. Parin päivän kuluttua neljännes näppäimistä oli vaiennut, eivätkä niiden painallukset enää menneet lainkaan perille.

Tarkempi tutkiskelu paljasti johdinkalvon tummentuneen muutamista kohdista, mikä saattaa johtua kosteuden imeytymisestä kalvon liitosten väliin. Kalvon puhdistaminen ja näppäimistön uudelleenkokoaminen auttoivat muutamaa näppäintä, mutta kohta nekin lakkasivat taas toimimasta, eikä paria näppäintä enää saatu herätettyä edes hetkeksi.

Neljä päivää pesun jälkeen julistin näppäimistön kuolleeksi ja aloin miettiä ongelmaan ratkaisua. Tornittaminen irtonäppiksineen olisi tietysti ollut yksi vaihtoehto, mutta liian radikaali siihen tilanteeseen, joten varaosien metsästys alkoi. Ilta oli jo vaihtunut yöksi ja vastauksia piti saada heti, joten en rynnännyt soittamaan Broadlinelle huoltoon, vaan lähdin Internetin aalloille.

Amiga Internationalin Web-sivut (www.amiga.de) tarjosivat uutta näppistä 69 Saksan markan hintaan, joka olisi posti- ja pankkikuluineen korottanut yhteishinnan kolmensadan kotomarkan tietämiin, kenties ylikin. Vaikka ajatus uutuuttaan hohtavasta näppäimistöstä kiehtoikin, hinta oli hieman liian kova.

Vaikka kello oli tuolloin jo yksi aamuyöllä, keksin kääntyä #amigafin-IRC-kanavan asukkien puoleen. Tuosta kirjavasta joukosta löytyisi varmasti apua, arvelin, ja osuin kuin osuinkin oikeaan. Paikansin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta (tai kanavan porukkaa tuntien ehkä juuri sen ansiosta) heti ylimääräisiä A1200-näppiksiä Vantaalta, Joensuusta ja Oulusta.

Vantaa oli sopivalla ajoetäisyydellä, ja pääsimme myyjän kanssa sopuun passelista sadan markan hinnasta. Näppis oli jäänyt ylimääräiseksi tornitettaessa ja oli siten myyjälle tarpeeton. Sovimme, että noutaisin näppäimistön seuraavana iltana kuuden jälkeen, toimivuustakuulla.

Noin 20 tuntia alkuperäisen näppäimistöni elvytysyritysten loputtua olin uuden vanhan Amiga 1200:n näppäimistön onnellinen omistaja. Hymy hyytyi kuitenkin puhdistettuani näppäimistöä tunnin tai kaksi (ja todella siisti siitä tulikin) ja kytkettyäni sen koneeseen - kolme kokonaista näppäinriviä kieltäytyi toimimasta.

Laskettuani rauhallisesti kymmeneen avasin koneen ja päätin tutkia näppäimistöstä emolevylle kulkevat liitokset. Mitään näkyvää niissä ei ollut vialla, mutta ongelman laatu viitoitti minut puhdistelemaan kontaktipintoja, ja kohta näppäimistö lähtikin toimimaan ongelmitta. Ilmeisesti kontaktipinnat olivat vain likaantuneet säilytyksessä.

Pesukokeilu maksoi satasen ja muutaman kulauksen bensaa, mutta toisaalta bailuilta olisi maksanut vieläkin enemmän ja lisäksi aamulla olisi särkenyt päätä. En silti ajatellut toistamiseen pestä näppäimistöäni juoksevalla vedellä, mutta jos päätät yrittää samaa, anna näppiksen osien ainakin suosiolla kuivua pesun jäljiltä päivä tai pari jossain vetoisassa paikassa.